Okei, minä olen Else Dell ja tämä on meidän perheen tarina alkaen siitä, kun Rabben perhe muutti meille ja loppuen siihen, kun he muuttavat pois. Teidän hyväksynnällänne aloitan perheemme esittelyn.



Ensimmäisenä äiti, Aino Dell. Hän on perheen pää. On ollut siitä lähtien kun minä synnyin.
Itse asiassa, äiti on perheemme glamourinhimoinen narttu. Hän on omasta mielestään hyvinkin muotitietoinen ja kaunis ja kaikkea. Isän vastakohta. Isä rakastui äitiin kun he olivat vielä yliopistossa. Silloin äiti oli nuori ja rypytön, tiukkapeppuinen kaunotar, joka sai vietyä jok'ikisen miehen sydämen. (nythän hän käyttää kaiken maailman ryppyvoiteita, jotta näyttäisi samalta koko ikänsä [hän on 42] ja rasvaimukin on jo kokeiltu juttu [kts. 4's rivi, tiukka on peppu]).
Äiti pitää hyyyyyyvin vaaleista ja valkoisista väreistä. Jos hänen pitäisi valita, vaalea vaiko valkoinen, hän valitsisi valkoisen. Musta vai harmaa? Valkoinen, vaikka sitä vaihtoehtoa ei ole.



Sitten isä, Sulo Dell, joka on rillipäinen nuorehko keski-ikäinen mies, (nuorehko keski-ikäinen? no, se on ainoa tapa luonnehtia isäni ikää. [en tiedä kuinka vanha hän on]) hänellä on lyhyt kaljuuntuva tukka, (joo-o, kyllä häneltä hiusta lähtee) ei habaa nimeksikään ja kaljamaha. Vaatteessa kuin vaatteessa hän näyttää raskaana olevalta.
Mutta eikös se ole keski-ikäisyyden vertauskuva? Kaljamaha. Ei hän kyllä syö paljon mitään koskaan (ainakaan kotona), käy töissä, puhuu puhelimeen ja lukee kirjoja. Ja ehkä pelehtii joskus äidin kanssa. Tai no, en tiedä. Äiti rakastui isään silloin yliopistossa, kun isä oli vielä komea ja timmissä kunnossa, tukkaa vaikka muille jakaa ja ikää vaille kaksikymmentä. Itse täydellisyys. Mutta kun mies ja nainen päätyvät yhteen, käy miehelle köpelösti. Avioliitto syö miestä.
Mutta kyllä hän mukava on. Oikea täydellinen isä. Hän leikki minunkin kanssani monta tuntia päivässä kun olin pieni. Nykyään hän leikkii pikkusiskoni Aadan kanssa.



Pikkusiskoni Aada Dell on pieni. Pieni ja suloinen 10-vuotias hikari. Hikke, hullu koulukirjojen pänttääjä, kokeisiin lukija, kymppien saaja. Toisin kuin minä. Siis oikeasti, Aada saa jokaisesta kokeesta kympin. Ai niin, yhdestä kokeesta hän sai 10-, kun ei muistanut lukea. Hän kävi itkemään. Kymppi miinuksesta! Kyllä minäkin itkisin, mutta ilosta. Minä olen enemmänkin seiskan tyyppiä.
Kyllä Aada on silti suloinen ja ihana. Oikein täydellinen pikkusisko. Jos minä vaikkapa olen surullinen sen vuoksi, että esim. Mikko on jättänyt minut (ahh, miesten nainen), niin Aada tulee lohduttamaan. Jos olen oikein iloinen vaikkapa siitä, että Mikko on ottanut minut takaisin, Aada iloitsee kanssani. Jos Aadaa pelottaa illalla (enhän minä pelkää), hän tulee viereeni nukkumaan. Sänkyyni mahtuu kyllä.
Joskus Aada pyytää kuin pyytääkin apua kotitehtävissä, ja silloin autan häntä. Uskokaa vain jos haluatte, mutta Aadaa en vaihtaisi mihinkään. Paitsi silloin kun hän roikkuu ystäväni jalassa kun hän on kylässä. Tai kun hän roikkuu minun jalassani kun hänellä on ystävä kylässä. "Tämä on isosiskoni", hän sanoo. Suloista.



Minä, Esle Dell, olen perheemme teinihirviö (hirviökö? hah, salli mun nauraa). Ähh, äiti ei suostu ostamaan minulle kuin shortseja ja toppeja. Ja kaikki niistä räikeitä. Isän mielestä olen niin kaunis, ettei äiti halua jäädä varjooni ja ostaa siksi rääsyjä. Voin uskoakin tuon. Paitsi kauneuden.
En harrasta mitään. Paitsi koripalloa. Koripalloa! Äiti pakottaa minut koripalloilemaan. Äidin mielestä olen vain pieni haitta ja hän yrittää saada minut jollain lailla tuottamaan. Tosin Aada on perheen toivo. Prinsessa. Hän harrastaa balettia.
Ja jos jotakuta kiinnostaa, minä olen 15-vuotinen, 2-kuukautinen, 1-viikkoinen, 2-päiväinen ja 4-tuntinen tyttö.
Tämä katkonaisten lauseiden jono johtuu siitä, että en keksi mitään kerrottavaa itsestäni. Oman itsensä arvioiminen on vaikeaa, jos ei oteta lukuun sitä, että minä olen huonoin kaikessa enkä tiedä mistään mitään. Lopulta kaikki kuitenkin tietävät että minä olen paras kaikessa ja tiedän kaiken.
Mitä? Terve itserakkaus on vain hyvästä.


Minä en sitten pyri tekemään tästä mitenkään tekopyhää lällyä rakkausstooria. Kerron kaiken täsmälleen siten, miten asiat tapahtuivat. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että tuo juttu ei nyt ollutkaan totta, ei. Vaan joka ikinen sielu, joka täällä maailmassamme kulkee, voi olla varma siitä, että tässä tarinassa puhutaan täyttä ja totisinta totta.